Iltaa!
Mitenköhän tämän blogin saisi taas puhallettua
henkiin... Usein on hetki, kun tekisi mieli kirjottaa,
mutta sitten se kaatuu siihen samaan syyhyn. Aina ja
joka kerta. Meidän koti on nykyään kuin ties minkä
pommin jäljiltä. Aina. Koko ajan. Tai ainakin lähestulkoon.
Eipä tee mieli kuvata..
Yhden kuvan teille napsein, ihan vain
todistusaneistona, etten liioittele yhtään.
Meillä vietettiin esikoisen 8-vuotissynttäreitä pari viikkoa
sitten. Juhlia on ihana järjestää ja suunnitella. Mutta.
Mulla on paha tapa olla itselleni armoton niiden
suunnittelussa. Kaikki pitää suunnitella ITTE.
Kaikki pitää tehdä ITTE. Siivota ITTE. Voi jumankauta,
tässä sirkuksessa, voitte sitten vaan kuvitella, heh :) Ei tarvi ihmetellä,
että tuo kaksivuotiaskin aina mesoo, että Onni itte :)
Noin vuorokausi ennen juhlia, tunnelma on käsinkosketeltavissa.
Äiti on kuin viulunkieli, ei kannata lähestyä.
Noin tunti ennen vieraiden tuloa, paikat, lähinnä keittiö,
on kuin pommin jäljiltä. Mutta aina, kuin jonkun ihmeen
kaupalla, kun juhlat alkavat, kaikki on kunnossa.
Herkut tehtynä, paikat kuosissa, kupit pöydissä,
kynttilät sytytettyinä, ja jopa äidillä ripsarit silmissä.
Harmi, ettei siinä kohtaa ehdi napsimaan niitä kuvia, ainakaan
meillä ;) Mutta. Tässä siis se ennen-kuva. Jälkeen
kuva olis kyllä ollut julkaisukelpoisempi ;)
Että tämmöstä tosiaan meillä :) Olispa niin kiva
kuulla, että tuo viime hetken härdelli löytyy myös
muista kodeista ;)
Palailen piakkoin, toivottavasti vähän nätimpien
kuvien kera, heh :)
-S-
