Ihmisen Poika

Meidän esikoinen täyttää huomenna sunnuntaina 6-vuotta. Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Odotusaika on edelleen kirkkaana mielessä, samoin synnytys. Tuo pieni Ihmisen Poika syntyi juuri. Tai no, kuusi vuotta sitten. Eilen juhlittiin pienten ystävien kera. Talo täyttyi kahdeksasta alle kouluikäisestä lapsesta, ja kun nuo sokerihumalaiset vieraat sitten juhlien jälkeen haettiin, täytyy myöntää että oli itsekin kuin pienessä tuiskeessa. Tai sanotaan mieluummin että laskuhumalassa :) Hyvin meni juhlat vaikka menoa ja meteliä riittikin. Harvemmin ne aikustenkaan juhlat niin hiljaisia on ;) Tänään oli muutama ystävä kakkukahvilla, ja huomenna onkin taas tupa täynnä kun tulee sukulaisia juhlimaan. On nää ihania juhlia, vaikka aika katki näiden järjestämisen jälkeen on. Vielä kun on luonteeltaan sellainen, että jokaisen koristetyynynkin pitäis olla ojennuksessa kun eka vieras saapuu. Aika haasteellista taloudessa jossa asuu sen hypistelijän lisäksi kolme alle kouluikäistä lasta ja mies ;)

Juhlia varten on siivoiltu pitkin viikkoa. Keittiössäkin vähän mööblattiin, ja ruokapöytä siirrettiin keskelle huonetta. Meidän vanhassa rintsikassa joka huoneessa lampun paikka on keskellä huonetta, ja nyt tuo vanha viritelmä piti purkaa. Pöytä siis oli ennen ikkunan edessä.

Ai niin. Oltiin viime lauantaina viettämässä omaa aikaa, ja pikkuiset oli yökylässä. Oltiin YÖ- yhtyeen konsertissa kotikaupungissa rakkaiden ystävien kanssa. Ja tuo konsertti oli aivan mieletön, huh!! Siellä me sitten itkettiin, naurettiin, laulettiin ja tanssittin. Ja meillä oli niiiiiin kivaa!! Seuraavana päivänä olikin sitten joka paikka kipeä... Väsymys jatkui vielä pitkälle seuraavaan viikkoon, mutta oli se sen arvoista :)

Eskarilainen ja Mymmeli ovat olleet unten mailla jo hyvän aikaa, Pikku Veikka heräs juuri pikku tirsoiltaan, eli äidin ei tarvitse haaveilla ihan vielä omasta tyynystä...

Ihanaista marraskuuta kaikille, onpas kiva kun on muutama lukijakin tänne eksynyt :)

Haaste

Bongasin viikonloppuna Allidaalian ihanasta blogista hauskan haasteen, johon oli pakko tarttua! Kopsasin Allidaalian blogista säännöt haasteeseen:

"Jos haluat osallistua haasteeseen , niin jätä minulle viesti kommenttiboksiin.
Haaste menee niin, että saat 5 satunnaista sanaa bloggaajalta jonka
blogista otat haasteen mukaan.
Postaat sitten omassa blogissasi sanoista
mitä ne tuovat mieleesi !"

Eli sain häneltä seuraavat sanat:

Sydän

Lapseni. Kolme ihanaa murustani. Koska sydämestä tulee väkisinkin mieleen rakkaus, tulee siitä mieleen omat aarteeni.

Numero

Tarratekstit. Mulla on aika paljon noita numerotekstejä ympäri kotia, tuolissa, portaissa, lipastossa... Välillä mietin onko mennyt jo vähän överiksikin niiden kanssa :)

Lehti

Sisustuslehtiaddiktioni. Lehtiä on meillä JOKA PAIKASSA. Niitä on paljon, ja yhdestäkään en suostu luopumaan. Se on ihan paras tunne kun saat uuden lehden käteesi, ja siellä on joku mieletön koti. Sitä suorastaan ahmii kerta toisensa jälkeen :)

Tuoksu

Rakastan tuoksuja. Olen niin kova haistelemaan, että R välillä melkein häpeää :) Kynttilät, terva, metsä, pieni vauva... Maailmassa on niin paljon ihania tuoksuja! Ja oma koti, sen tuoksu on tuttu ja turvallinen.

Tie

Tuo kuljettu tie joka on tuonut minut tähän paikkaan elämässä, johon tunnen kuuluvani, jossa olen onnellinen.


Hauska haaste, kiitos näistä sanoista Allidaalia :)

Nyt tämä sadepäivä jatkuu leipomisen merkeissä keskiviikon kynttiläkutsuja varten. Ai niin, opein tänään taas jotain uutta. Ensi kerralla kun teen keksitaikinan valmiiksi jääkaappiin seuraavan päivän leipomista varten, peitän sen hyvin, jotta aamulla taikinaa olisi vielä leivottu määrä jäljellä. Voi olla että Eskarilaisella ja Mymmelillä on pieniä vatsanpuruja...

Ihanaista päivää :)

Joululahja

Sain tänään IHANAN joululahjan ennakkoon äidiltä. Äiti oli virkannut mulle peiton, joka sai paikkansa vanhan keinutuolin päällä. Olen täysin rakastunut peittoon! Ja tietysti sen tunnearvo tekee siitä vielä entistä hienomman. On mulla vaan paras äiti :)

Tänään oli aivan ihana syksyinen ilma, aurinko paistoi ja oli lämmin. Oltiin lasten kanssa ulkona, eikä olis millään maltettu tulla sisälle.. Kierrettiin pari puistoa ja käytiin kirpparilla siivoamassa meidän pöytä. Sitten herkuteltiin pizzalla ja pidettiin leffailta karkkikasan kera. Ylitin tällä viikolla itseni olemalla 5(!!!) päivää ilman karkkia, ja nyt oli sitten karkkipäivä, ja ihan aamusta alkaen. Ja voitte uskoa että nyt ei tee karkkia tippaakaan mielä tämän päivän tankkauksen jälkeen.. Toivotaan että "karkkiähky" jatkuu seuraavaan lauantaihin asti!

Toivotaan että huomenna yhtä ihana ilma, ja sais olla pihalla. Ens viikolla onkin sitten minun emännöimät kynttiläkutsut, eli tiedossa siivoamista ja leipomista.

-S-

Väsy..

Nytkö se sitten alkaa, syysväsymys. Huomaa että valon määrä vähenee, ja unen tarve lisääntyy. Pikkuveikka heräilee pari kertaa yöllä syömään, mutta muuten ei voi valittaa että hän olisi valvottanut. Tietää varmaan että äiti tarvii kunnon yöunet ;)

Rakastan myös päikkäreitä. Ihan luksusta on jos pääsee ottamaan ne omaan sänkyyn peiton alle. Mahtavuutta!

Tältä väsyneeltä äipältä ei nyt taida tulla enempää tekstiä. Pikkuveikka kainaloon ja unten maille, eskarilainen ja Mymmeli ovat siellä olleet jo pitkä tovin.

Hyvää yötä :)

Kaikenmoista

Kyllä nyt on niin syksyistä, ei voi muuta sanoa... Viikonloppuna saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta, tänään oli niin kylmä että jestas sentään! Lämmitettiin takkaakin tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä, ihanaa :)

Kaappien siivous on ollut meneillään, kirpparipöydän varasin tänään. Loput omenat on kerätty ja viedään vielä toinen satsi tuoremehuasemalla. On muuten todella hyvää mehua! Salaojitus saatiin loppuun, vihdoinkin ne kaivurit on viety pois. Alkoi olla piha aika piukassa... Jospa tästä vielä kellariremppa saataisiin käynnistettyä, ja hamassa tulevaisuudessa sintää se ihana oma sauna.

Pistän tähän yhden kuvan köökistä. Eräästä blogista sain vinkin kuvankäsittelyohjelmasta nimetä Photoscape, ja ihastuin!

Aurinkoisia päiviä!

Sekaisin...

Onkä tässä nyt sekaisin blogger vai minä?? Eli päiväys meni pepulleen, perjantaihan nyt on. Eikä antanut ladata kuin tuon yhden kuvan, hö.

Eli koitetaas uudestaan.

Sataa sataa ropisee...

Mistä tuota vettä on taas riittänyt, huh huh.. Tuntuu että olen jo ihan kypsä näihin syyssateisiin, ja ollaan varmasti vasta alussa. Iltaisin on aikas ihanaa kun sade piiskaa ikkunaa ja saa olla sisällä kynttilän valossa. Mutta. Onko pakko sataa myös kaikki päivät? Lapset hyppivät seinille ja äiti perässä. Onneksi viikonlopuksi on luvattu aurinkoisempaa.

Meillä on R tehnyt kevään ja kesän aikana meille olohuoneen, keittiön sekä ruokahuoneen pöydät. I´m in love!! Voi että mä rakastan noita pöytiä, ihanaa kun omasta miehestä paljastui tuo sisäinen nikkaroitsija :) Pistän tähän kuvat pöydistä. Jos joku ihastuu niihin yhtä paljon niin viestiä vaan, kyllä niitä sitten voidaan lisääkin tehdä.